LAURILAN TILA 1605 - 1940 (...1947)
Kirvun pitäjässä, Kirvun Kylässä
Tilan hallinta Kirvussa
Tila oli ollut samalla suvulla v:sta 1605, mistä alkaen sitä ovat hallinneet Kirvussa seuraavat sukupolvet:
1) Niilo Paavonp. Ovaska 1605-20.
2) Niilo Niilonp. 1620-45.
3) Sipi Niilonp. 1645-56; Olli Nillonp. 1656-82; Pärttyli Niilonp. 1682-93.
4) Matti Sipinp. 1693-1711.
5) Paavo Matinp. 17 1 1 -25; Sipi Matinp. 1725-32.
6) Lauri Paavonp. 1732-61.
7) Paavo Lauririnp. 1761-1800.
8) Hannu Matinp. (edell. veljenp.) 1800-57, p:so Anna Hauhia.
9) Lauri Hannunp. 1857-86, p:soMaria
Siira. io) Tuomas Laurinp. 1886-1936, p:so Anna Kontra.
Sukutilan omistivat viimeksi Kirvussa veljekset Juho, Toivo, Tauno ja Vilho Edvard Ovaska (Tuornaanp.), joiden 
haltuun se joutui v. 1936 osaksi perintönä, osaksi kauppakirjalla. Juho Ovaskan puoliso Anna (o.s. Raatikainen). Lapsia,: Annikki Linnea, Airi Sirkka, Elma Inkeri ja Tuomo Juhani. Lauri Ovaskan puoliso Hilja (o.s. Räikkönen). Lapsi: Raimo Pertti. - Juho Ovaska on kansakoulun taloudenhoitaja.
Kuvassa oikealla Anna Ovaska veden haussa
Tilan tiedot ennen luovutusta
Laurilan tilan kokonaispinta-ala oli 139-94 ha, mistä peltoa 23.36 ha. Hevosia oli ja I.S.K.- rotuista karjaa 10+4+1+3.
V. 1911 rakennetussa päärakennuksessa oli 4 huonetta. Kivinavetassa oli tilat 16 lehmälle ja lampola. Ulkorakennusryhmään kuuluivat vielä 3 aittaa, kalustoliiterit jne. - Ensimmäisen isännän tiedetään muuttaneen Laurilaan kirkolta, ja suvun varsinainen kantapaikka on ollut ns. Vanhasija. Kylän länsi- pään talot olivat 1940 kaikki Ovaskojen hallussa.
Tapahtumat Kirvussa 1939 jälkeen
Tila siirtyi ensimmäisen kerran osaksi Neuvostoliittoa 12.3.1940 Moskovan rauhan sopimuksella ja lopullisesti Pariisin Rauhanteossa 1947.
Evakkotaipaleelle tilalta lähdettiin ensimmäisen kerran jo talvisodan alkaessa 1939.
Talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa luovutettavaksi määrätty Karjalan osa liitettiin asukkaista lähes tyhjänä Karjalais-suomalaiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Vuoteen 1941 mennessä Karjalaan oli muuttanut noin 188 000 neuvostoliittolaista asukasta.
Jatkosodan alettua neuvostoasukkaat palasivat Neuvostoliiton puolelle, ja suomalaiset valloittivat menetetyt alueet muutamassa kuukaudessa takaisin. Asemasodan aikana myös tilan omistajat pääsivät jälleenrakentamaan talvisodassa tuhoutuneita maitaan, ja 6. joulukuuta 1941 eduskunta päätti liittää luovutetut alueet takaisin Suomeen. Neuvostoliitto ei missään vaiheessa tunnustanut tätä päätöstä lailliseksi.
Vuoden 1944 suurhyökkäyksessä Neuvostoliitto valloittikin osan alueesta uudestaan, ja tilalta paenneet ehtivät ottaa mukaansa vain välttämättömimmät tavarat. Alueluovutukset vahvistettiin uudestaan Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 ja lopullisesti Pariisin rauhassa 1947. Tällä kertaa Karjalankannas liitettiin osaksi Leningradin aluetta ja Laatokan Karjala osaksi Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa.
Siirtokarjalaiset asutettiin Suomessa kaikkialle maahan Lappia, suurelta osin pohjoista ja koillista Pohjanmaata ja rannikon ruotsinkielisiä seutuja lukuun ottamatta. Petsamon väki sijoitettiin Lappiin.
Sodan jälkeen Neuvostoliitto siirsi alueelle väkeä lähinnä Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä.
Useimpien Karjalankannaksella olevien suomalaispitäjät nimettiin neuvostotyylisiksi vuonna 1948: Kirvusta tuli Svobodnoje eli vapaasti suomentaen Vapauskylä.
Aluetta alettiin nopeasti muuttaa neuvostojärjestelmän mukaiseksi. Rakennettiin kolhooseja ja sovhooseja. Kirkot otettiin muuhun käyttöön: esimerkiksi Konevitsan luostarista tehtiin asevarasto, joistakin kirkoista taas tehtiin elokuvateattereita tai navettoja.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Leningradin alueella ei kuntien nimiä muutettu takaisin vanhoiksi, toisin kuin muualla Neuvostoliitossa. Tämä selittyy osin sillä, että alueelle sodan jälkeen siirretyt ihmiset eivät tunteneet alueen suomalaishistoriaa eivätkä tietenkään kokeneet sitä historiaa omakseen. Näin venäjänkieliset nimet jäivät samoiksi.